Hei. Minä olen J, ja tämä on mun kirjoittamis/angstausblogi luultavasti. Ihan sama? Niinhän se on.

Kirjoitan "kirjaa" eräästä bändistä, vaikka en itse edes osaa soittaa. No en kyllä osaa kirjoittaakkaan. Paitsi iholleni, iholleni on hyvä kirjoittaa. Tuorein teksti ihossani on poltettu siihen- välineenä kynttilässä kuumennettu rautalanka. Tällä hetkellä kirjaimet punertavat/ovat palohaavan valkoisia/vuotavat välillä hiukan verta.

En tajua, miksi muiden mielestä on sairasta/typerää viiltää tai polttaa itseään. Minusta se on vain kaunista. Teen itsestäni kauniin kuvioimalla vartaloni.

Ja siinä sivussa kirjoitan. Käsin, koneella, miten milloinkin. Yritän saada ikuisuusprojektini valmiiksi.

Eilen, viime yönä, näin taas "hallusinaatioita". En käytä huumeita, olen ollut kaikinpuolin selvinpäin yli kuukauden ja enemmänkin, mutta silti. Eivä ne oikeita hallusinaatioita ole. Ne ovat kuvia pimeydessä, kuvia, joita näen olivat silmäni kiinni tai auki. Ne eivät häviä, vaikka tekisin mitä. Vain valo saa ne katoamaan, mutta vihaan valoa. Silti joskus on pakko mennä valoon kun ei enää kestä niitä kuvia... Ne ovat kasvoja, esineitä, mitä vain. Tiedättehän, mitä silmänne näkevät, jos suljette ne kirkkaassa valossa tai valo sammuu yhtäkkiä ja olette pimeässä? Silmänne luulevat valon olevan vielä siinä ja näette vihreitä/sinisiä/violetteja valoja. Näen nuo hallusinaatiokuvat samalla tavalla. Valoina. Ja minä vihaan valoa.

Viime yönä en taaskaan kestänyt mitään ääniä- halusin olla totaalisen yksin ja hiljaa ja pimeässä. Mun täytyi viedä herätyskellokin toiseen huoneeseen kun sen tikitys kuului liian selkeästi. Haluaisin elää paikassa, jossa minä hallitsen kaikkea. Nykyisessä elämässäni en hallitse. En aina itseäni, en hallitse sitä mitä minulle tapahtuu... Enkä voi hiljentää maailmaa joka kohisee jatkuvasti taustalla.

Mulla on kylmä. En ole syönyt mitään sitten eilisen. Viiden aikaan illalla taisin syödä jotakin, sen jälkeen ei mitään, eikä mulla ole edes nälkä, vaikka kello on jo puoli kaksi iltapäivällä. 20,5 tuntia syömättä ja juomatta.

Menen varmaan vielä takaisin nukkumaan. Jos vaikka herätessäni huomaisin, että kaikki on vaihteeksi hyvin ja minua hymyilyttää. Tai sitten heräisin huomaamaan, että maailma on vielä vain pahempi paikka, pahempi kuin se jo on.

Odotan mielenkiinnolla päivää, jolloin kaikki tajuavat sen, että maailma on paha ja ihminen vain tappaja ja tuhoaja.