Mun perhe yrittää rakentaa meille joulua. Jo nyt, joo, vähän aikaisessa. Mitä vitun väliä, mä vähän luulen, etten oo täällä enää jouluna.

Mulla on paha olla ja haluun olla yksin ja hiljaa mutta nää idiootit tunkee mun luokse kysymään, haluanko kenties joulutorttua. No en, en todellakaan, ei voisi vähempää kiinnostaa.

En ole jouluihminen.

Mä ajattelin perjantaina, että tappaisin itseni. Nyt on sunnuntai. Ja huomenna on maanantai, kaupat aukeaa,eli mä voin mennä ja ostaa teriä että pääsen hengestäni. Jos vielä huomenna haluan kuolla. Tai en mä oikeastaan halua kuolla, mut en mä tiedä enää... En mä tiedä, onko mitään järkeä olla elossa, kun ei kuitenkaan nää niitä positiivisia asioita ja kaikki on niin hemmetin harmaata ja pimeää.

Harmaata ja pimeää, jos mä puhuisin tästä jollekulle, se sanoisi, et tää marraskuu (nyt on joo joulukuu mut ihan sama) ja suomen talvi vaan mua masentaa, sanois, että mä vain teeskentelen ja luulen et mulla on muka oikeesti asiat huonosti. Ehkä mä teeskentelenkin, ja hemmetin hyvin teeskentelenkin, koska uskon itse siihen, että mulla ei nyt oo kaikki hyvin...

Mä haluun vaan pois itsestäni, pois mun mielestäni, mun ajatusmaailman kanssa on ankeaa elää... Kun tietää, että omat ajatukset on pahoja, mutta ei pysty lopettamaan niiden ajattelemista...

Mun selkäni on kipeä, ja mä olen väsynyt, ihan helvetin väsynyt, koska mä en ole nukkunut kunnolla pitkään aikaan, viime yönä vain pari tuntia...