Unohdin selitellä eiliset tekemiseni. Olin vaihteeksi psykologin juttusilla, ja siellä tajusin, kuinka usein nykyään tuntuu, etten kuulu minnekään.

En viihdy ihmisten seurassa. En yleisesti ottaen pidä ihmisistä. Tällä hetkellä tunnen vain muutamia ihmisiä, joita siedän lähelläni, enkä heitäkään aina.

En vain kuulu mihinkään, en kouluun, en sinne psykologin luokse, en kuulu tänne kotiin. Mun koti on jossain muualla kuin täällä, jossakin Tampereen ja Helsingin kaduilla. Yksin ihmisten keskellä olen enemmän kotona kuin tässä talossa.

Pidän itsestäni eniten silloin kun olen vain ohikulkija, joku, jota ei halua koskettaa, jonka haluaa vain ohittaa ja sitten unohtaa... Ristiriitaista, sillä haluan tulla muistetuksi ainakin jostakin. Hahhah. Kuuntelen jopa mietteisiini sopivaa biisiä, Don't Forget Me on biisin nimi. Vihaan tätä biisiä. Seuraavaa peliin. No niin, nyt on parempi, synkempää, raskaampaa musiikkia...

Tänä iltana en kestä hiljaisuutta. Vaihteeksi. Viime aikoina on ollut aika paljon niitä päiviä jolloin en halua kuulla yhtään mitään. Hiljaisuutta vain. Ja sitten nukahtaa siihen hiljaisuuteen. Tänään en halua nukahtaa vaan haluan nauttia nälän tunteesta sisälläni ja kuunnella musiikkia.